1.

Tästä olisi varmastikin pitänyt maalata taulu, tai tehdä musiikkia. Tämä on kuitenkin se helpoin ratkaisu.

2.

Sitten muihin aiheisiin. Eräs nainen kunnioitti poliiseja niin paljon, että unohti heidän olevan ihmisiä. Samaa virhettä hän ei tehnyt esim. talonmiehien kanssa, vaan otti ja nai erään Jokisen, joka siis oli. Talonmies. Naisen voi nähdä osoitteessa Helsinginkatu 2 A 76, siellä hän katsoo Bergeracia lauantaisin.

3.

Kirjallisuus oli taannoin yhteiskunnallisempaa, kuin hetki sitten, mutta nyt se on taas. Ihmiskunnan henkistä tilaa voi seurata katselemalla säätä, jonka loogiset vaihtelut seuraavat meitä päivästä toiseen, välitti siitä kukaan tai ei. Kun cumuluspilvi saapuu horisontista, ja julistaa olevansa uudistaja, Anja Kauranen pakenee A-studion uudeksi Arvo Saloksi. Eipä siinä mitään. Minä luenkin lähinnä Hemingwayta.

4.

Jos tästä tekstistä hakemalla hakee kirjallisuuskritiikkiä, sitä varmasti voi jopa löytää. Tarina poliisia kunnioittavasta naisesta on lisätty tähän lähinnä hämäykseksi. Lisäksi se kuvaa allekirjoittaneen kaipuuta fiktion kirjoittamiseen. Siteeraan itseäni: ”Veitsi kaipaa paiseen rakastavaa syleilyä.”

5.

Kaikki parhaat jutut alkavat samoin kuin loppuvat. Mies horjuu ovesta ulos ja palaa yöllä yhtä lailla horjuen. Aurinko nousee, ja kohta onkin taas aika auringon nousta. Tästä olisi varmastikin pitänyt maalata taulu, tai tehdä musiikkia. Tämä on kuitenkin se helpoin ratkaisu.

 

 

LOPPU

 Ensiksi:

Eräs avaruusolento, jota tässä kutsutaan Niemiseksi, lähti kerran Helsingissä vasemmalle. Hän oli kadottanut jonkin sellaisen asian kuin ”ahiklopsa”, mutta se ei ole tässä pääasia. Nieminen lähti varmasti vasemmalle. Varmistauduttuaan että kaikki retro – ja vintagekaupatkin jäivät vasemmalle puolelle, siis häntä – ei minua, hän kauhukseen törmäsi mieheen, joka etäisesti näytti Adolf Hitleriltä.

 

-  Ahiklopsa?

Hitler ei vastannut mitään, mutta osoitti nenänpäästään valuvaa hikitippaa. Nieminen kumarsi ja palasi samoja, sangen mutkaisia latuja lähtöpaikkaansa.

 

Toiseksi:

Eipä juuri mitään. Nieminen päätti lähteä oikealle. Ahiklopsa oli kateissa, mutta se ei tässä, kuten useimmat teistä ovatkin jo arvanneet, ole se pääasia. Tällä kertaa avaruusolio Nieminen piti huolen, että oikealle puolelle jäivät mm. insinööri Miettinen piiskamassa naisia ja McDonald´s Drive In. Edessä oli tori. Torilla oli mies. Nieminen kauhistui. Se näytti aivan Stalinilta.

 

-  Ahiklopsa?

Stalin nosti leukaansa, niin että aurinko paistoi jokaisen rokonarven sisään hänen epätasaisessa ihossaan. Se oli kuvottavaa. Nieminen pakeni paikalta.

 

Kolmanneksi:

Avaruusolento Nieminen palasi lähtöruutuun. Se oli Erottajan jälkeen, mutta ennen Korkeavuorenkatua. Saattoi olla Kasarmitori. Sinne hän kaivoi pienen kuopan, särki lautasensa peitokseen ja eli pimeässä elämänsä onnettomana loppuun saakka, jota ei koskaan edes tullut. Ilman Ahiklopsaa käy niin.

 

Neljänneksi:

Niille joita tämä juttu kiinnosti enemmän, kerrottakoon että Avaruusolento Nieminen on oikeasti allegoria ja syytön kaikkiin mahdollisiin samankaltaisuuksiin esimerkiksi yhteiskuntajärjestelmien kanssa. Hassu ajatus.

 

Viidenneksi:

Niille, joita tämä juttu ei kiinnostanut vähääkään, kerromme mikä Ahiklopsa on. Kyllä, se olet juuri sinä.

 

LOPPU

 

 

 

 1.

Poliittiset eläimet pysyvät aika marginaalisina hahmoina, koska heidän tapansa hahmottaa henkilökohtaisen loukkaus on maailmoja syleilevä. Tavallinen ihminen ei ymmärrä miten Valko-Venäjä ja Timo Soini estävät yksityishenkilöiden matkan Minskiin. Tahallaan.

2.

Toinen erottava tekijä on sisäänpäin lämpiävä herkkänahkaisuus. Oman puoluetoverin millipoikkeamat mielipiteissä saavat aikaan hermostunutta säpinää aivokurkiaisessa. Natsit saavat sanoa huoraksi joen yli, ihan rauhassa. Ei riitä aivot sellaiseen.

3.

On myös vaikeaa käsittää sitä fanaattisuutta jolla oma fanaattisuus kielletään. Eräs Jokke Hakala Raisiosta demonstroi jo vuonna 1984 politiikan psykologiaa harrastamalla tulitikkuaskien keräämistä takkaansa, jossa paloi ainainen liekki tunnettujen sotahenkilöiden muistoksi.

4.

Periaatteessa juuri tällaisia savumerkkejä seuraamalla pääsee aika lähelle poliittista eläintä. Nykyisinä tehotarhauksen vuosina niitä on toki tarjolla muuallakin, jos jaksaa käydä katsomassa. Tosin häkkiyksilöinä ne ovat yleensä vähän pienempiä ja karvaisempia. Ääni on kuitenkin aina sama.

5

Ei se annettu, vaan se puhuttu. Sukukypsän poliitikkoyksilön tunnistaa siitä miten kauan hän pystyy ylläpitämään sopivan vibraation omaavaa ”olen-todella-kiinnostunut-kaikesta-mitä-puhun”-ääntä. Ennen vaaleja tällainen alfahenkilö saattaa houkutella jopa kymmeniä tuhansia äänestäjiä vaalisoitimelle. Mutisijat ovat erittäin alttiita tällaiseen kiimahypnoosiin.

 

LOPPU