1.

Poliittiset eläimet pysyvät aika marginaalisina hahmoina, koska heidän tapansa hahmottaa henkilökohtaisen loukkaus on maailmoja syleilevä. Tavallinen ihminen ei ymmärrä miten Valko-Venäjä ja Timo Soini estävät yksityishenkilöiden matkan Minskiin. Tahallaan.

2.

Toinen erottava tekijä on sisäänpäin lämpiävä herkkänahkaisuus. Oman puoluetoverin millipoikkeamat mielipiteissä saavat aikaan hermostunutta säpinää aivokurkiaisessa. Natsit saavat sanoa huoraksi joen yli, ihan rauhassa. Ei riitä aivot sellaiseen.

3.

On myös vaikeaa käsittää sitä fanaattisuutta jolla oma fanaattisuus kielletään. Eräs Jokke Hakala Raisiosta demonstroi jo vuonna 1984 politiikan psykologiaa harrastamalla tulitikkuaskien keräämistä takkaansa, jossa paloi ainainen liekki tunnettujen sotahenkilöiden muistoksi.

4.

Periaatteessa juuri tällaisia savumerkkejä seuraamalla pääsee aika lähelle poliittista eläintä. Nykyisinä tehotarhauksen vuosina niitä on toki tarjolla muuallakin, jos jaksaa käydä katsomassa. Tosin häkkiyksilöinä ne ovat yleensä vähän pienempiä ja karvaisempia. Ääni on kuitenkin aina sama.

5

Ei se annettu, vaan se puhuttu. Sukukypsän poliitikkoyksilön tunnistaa siitä miten kauan hän pystyy ylläpitämään sopivan vibraation omaavaa ”olen-todella-kiinnostunut-kaikesta-mitä-puhun”-ääntä. Ennen vaaleja tällainen alfahenkilö saattaa houkutella jopa kymmeniä tuhansia äänestäjiä vaalisoitimelle. Mutisijat ovat erittäin alttiita tällaiseen kiimahypnoosiin.

 

LOPPU